Aihearkisto: lääkäri costa del sol

Kongon-Krimin verenvuotokuume ja punkit

Kongon-Krimin verenvuotokuume ja punkit

Hyalomma marginatum

Hyalomma marginatum -punkki.

Eilen (1.9.2016) sekä espanjalaisessa että suomalaisessa lehdistössä on uutisoitu tapauksesta, jossa reilu 60-vuotias espanjalaismies kuoli punkin välityksellä saamaansa nairoviruksen aiheuttamaan Kongon-Krimin –verenvuotokuumeeseen (esp. fiebre hemorrágica de Crimea-Congo, FHCC). Häntä hoitanut sairaanhoitaja on myös saanut tartunnan ja on tällä hetkellä (2.9.2016) sairaalahoidossa. Viranomaistietojen mukaan menehtynyt mies sai mitä todennäköisimmin virustartunnan punkin pureman välityksellä ulkoillessaan maastossa Madridin pohjoispuolella Castilla y Leónin alueella. Tapauksen tekee merkittäväksi se, että sairastunut sai tartunnan Espanjassa ollessaan, joka on Länsi-Euroopan ensimmäinen kotoperäiseksi todettu tartunta. Tämän viruksen infektoimia punkkeja esiintyy runsaasti Afrikassa, Keski- ja Länsi-Aasiassa sekä Itä-Euroopassa Balkanilla, ja siellä myös tautitartuntoja esiintyy melko runsaasti. Näiltä alueilta saatuja tartuntoja on ollut aiemminkin myös espanjalaisilla turisteilla. Viruksen on päätelty kulkeutuneen Espanjaan alun perin Marokosta muuttolintujen mukana ja ensimmäisen kerran tämä virus eristettiin Espanjassa punkeista v. 2010. Espanjassa selkeästi yleisin nairovirusta kantava punkkilaji on Hyalomma marginatum (jolle ei kai ole suomenkielistä nimeä).

Tartunta

Kongon-Krimin verenvuotokuumetartunta tapahtuu, kun viruksen infektoima vektorieliö eli punkki puree ihmistä ja työntää imukärsänsä ihorikkoon ja virus siirtyy punkin syljen välityksellä ihmiseen ja aiheuttaa infektion. Tauti voi tarttua tartunnan saaneesta ja sairastuneesta ihmisestä toiseen ihmiseen ruumiinnesteiden ja eritteiden (veri, oksennus, ulosteet, sylki), jolla tavoin se voi tartuttaa mm. hoitohenkilökuntaa sairaaloissa ja esim. perheenjäseniä. Tartunnan voi saada myös infektoituneesta riista- tai kotieläimestä suolistuksen tai lihan käsittelemisen yhteydessä. Myös jotkut lintulajit voivat olla viruksenkantajia ja -tartuttajia. Virusta kantavat eläimet eivät sairastu tautiin, vaan oireisen taudin saavat ainoastaan ihmiset.

Oireet

Inkubaatioaika eli aika punkin puremasta/ infektoitumisesta oireiden alkuun on yleensä melko lyhyt eli 1-3vrk. Tutkimusten mukaan jopa valtaosa tartunnan saaneista ihmisistä säilyy joko kokonaan oireettomana tai sairastaa lievän taudinkuvan, johon kuuluu lievän flunssan oireita. Taudin vakavamman muodon oireisiin kuuluu aluksi reilumman flunssan kaltaisia oireita kuten kuumeilua, kurkkukipua, lihassärkyjä, huimausta ja päänsärkyä sekä niskakipua ja –jäykkyyttä ja silmien valonarkuutta. Oireina voi esiintyä lisäksi pahoinvointia, oksentelua, ripulointia ja mahakipua sekä kipua ja turvotusta imusolmukkeissa eri puolilla kehoa. Sisäelimistä mm. maksa voi suurentua ja aiheutta kipua oikealle ylämahalle. Tajunnantaso voi vaihdella väsymyksestä uneliaisuuteen ja tajunnanhämärtymiseen asti. Taudin kestettyä pidempään esiintyy usein petekkioita eli verenpurkaumia nenän, suun ja nielun limakalvoilla, ikenissä ja iholla. Iholla petekkiat voivat muodostaa toisinaan myös suurempia yhtenäisiä verenpurkauma-alueita.

Hoito ja rokotukset

Hoito on oireenmukaista. Parantavaa hoitoa tälle infektiotaudille ole, vaan kaikki annettava hoito tähtää vitaalien elintoimintojen turvaamiseen taudin aikana. Viruslääke ribaviriinia on ilmeisesti käytetty taudin hoidossa, mutta tehosta ei ole niin selkeää näyttöä kuin joissain muissa viruksen aiheuttamissa verenvuotokuumeissa. Terveysviranomaisten hyväksymää rokotetta ei ole tällä hetkellä saatavilla.

Ennuste

Suurin osa tartunnan saaneista sairastuneista toipuu ilman jälkiseuraamuksia, ja on siis jopa oireettomia eli eivät tiedä saaneensa tartuntaa. Lievissä tautimuodoissa myös tartuttamisriski on mitätön. Kuolleisuus tähän tautiin on kuitenkin eri lähteiden mukaan 10-15% (joillakin virustyypeillä jopa 40%).

Punkit tautivektoreina

Punkit (mm. puutiainen) toimivat vektoreina eli kantajina useille mikrobeille, jotka voivat aiheuttaa ihmisille tartuntataudin. Näitä ovat mm. borrelia burgdorferi -bakteerin aiheuttama Lymen tauti (Lymen borrelioosi), flavoviruksen aiheuttama puutiaisaivokuume (Kumlingen tauti, TBE) ja jo mainittu Kongon-Krimin verenvuotokuume. Kahta ensin mainittua esiintyy Suomessa, kaikkia mainittuja Espanjassa.

Koiranpunkki

Ruskea koiranpunkki.

Tautia aiheuttavaa virusta on eristetty yli 30 punkkilajista, mutta Espanjassa selkeästi yleisin nairovirusta kantava punkkilaji on Hyalomma marginatum. Nykyisen ymmärryksen mukaan se puree huomattavasti harvemmin kuin monet muut punkkilajit. Esimerkiksi Suomessakin yleinen puutiainen (levittää borrelioosia ja puutiaisaisaivokuumetta) ja  sitä suuresti muistuttava ruskea koiranpunkki (Rhipicephalus sanguineus, yleinen sekä Suomessa että Espanjassa) ovat huomattavasti hanakampia puremaan, mutta eivät välitä tätä virusta. Hyalomma marginatum imee verta aikuismuodossaan suuremmista kasvinsyöjänisäkkäistä (mm. hirvet, peurat, lampaat, vuohet) ja varhaisissa larvamuodossaan pikkujyrsijöistä. Esimerkiksi jänikset ja koirat eivät kuulu tämän punkin isäntäeläimiin ja niistä ei ole eristetty viruksia.

Mikäli ulkoilun jälkeen havaitsee ihollaan punkin, on se syytä poistaa mahdollisimman nopeasti, josta on apua varsinkin Lymen taudin tarttumisessa, koska bakteeri elää punkin suolistossa ja siirtyy punkista ihmiseen punkin ulostettua iholle ja siitä puremajäljen kautta ihmisen elimistöön. Virustaudit tarttuvat punkin syljen välityksellä, joten niiden osalta punkin nopeasta poistamisesta iholta ei välttämättä ole niin suurta apua. Kannattaa muitenkin muistaa, että suuri osa/ tällä hetkellä lähes kaikki tämänkin lajin espanjalaisista punkeista ovat infektoitumattomia eli eivät kanna virusta.

Punkkien esiintyminen

Punkkeja esiintyy (myös Espanjassa) vehreillä alueilla kuten metsien aluskasvillisuudessa, ruohikkoa ja pensaita kasvavilla avomailla ja joskus myös kaupunkien puistoissa ja puutarhoissa. Yleensä punkki nousee ruohokasveihin tai pensaisiin noin 25-100 cm:n korkeuteen odottamaan isäntäeläintä ravitakseen itseään sen verellä. Punkkeja, kuten myös ko virusta mahdollisesti kantavia Hyalomma marginatum -punkkeja on koko Espanjan alueella. Myös Andalusian eteläosissa on näitä  punkkeja, joskin niiden esiintyminen on vähäistä kuivina kesäkausina.

Lopuksi

Kongon-Krimin verenvuotokuume on siis joskus jopa oireeton, mutta toisinaan kohtalaisen vaarallinen, jopa henkeä uhkaava, viruksen aiheuttama tartuntatauti. Riski sairastua tähän tautiin etelä-Espanjassa on toistaiseksi hyvin vähäinen/mitätön, mutta punkkien suosimilla alueilla ulkoilun jälkeen on ihoa syytä tarkastella mahdollisten punkkien havaitsemiseksi ja poistamiseksi. Koiriin tämä tauti ei tartu, eivätkä ne myöskään voi välittää sitä eteenpäin.

Lähteet:

OMS (WHO), Ministerio de Sanidad de España, THL, Terveysportti (Suomalainen Lääkäriseura Duodecim), El País

Share Button

Laskimotukos

Täällä Aurinkorannikolla yleislääkärinä työskennellessä törmää melko usein tilanteeseen, jossa mietitään laskimotukoksen mahdollisuutta. Pohkeessa on kipua, toinen sääri ja nilkka ovat turvoksissa tai hengästyttää kummallisesti (samalla tavalla kuin ystävättärellä joka oli saanut keuhkoveritulpan pohkeen laskimotukoksen seurauksena). Näitä mietitään ja kyllähän se huolestuttaakin. Toki nyt kun on tultu Suomen talvesta todella hyviin kpohjekipuävelykeleihin ja -maastoihin, niin liikunnan määrä on kasvanut kovasti ja rasitus alaraajoille on kasvanut samaa tahtia. Se voisi selittää oireita. Ehkä Mijasin rinteellä kävellessä myös tuo turvonneen jalan nilkkakin vähän pyörähti kiven päälle astuessa ja onhan nilkkanivelessä todettu kulumaakin. Ja hengästymistä on ollut ennenkin, voi olla, että kunto on vain päässyt huonoksi, kun alkutalvena ei päässyt ilmojen puolesta juuri ulkoilemaan. Toisaalta sitten taas se lentokin Malagaan oli 2vk sitten ja oireet alkoivat sen jälkeen. Asia mietityttää, koska laskimotukoksesta aina puhutaan, vaikka oireille monta hyvää vähemmän vakavaa selitystä onkin olemassa.

Tässä Suomen Lääkäriliiton julkaiseman Potilaan Lääkärilehden artikkelissa kerrotaan perusasioita laskimotukoksesta, sen aiheuttamista oireista, sille altistavista tekijöistä ja toteamisesta sekä hoidosta.

Minulla on käytössäni oheisessa artikkelissakin mainittu D-dimeeritesti, jonka saan tehtyä verinäytteestä koti- ja hotellikäynneilläd-dimer-test ja vastaus saadaan muutaman minuutin kuluessa ja negatiivisen tuloksen saatuamme voidaan laskimotukos pitää poissuljettuna. Jos testi näyttää positiivista tulosta, tilanne varmistetaan ultraäänitutkimuksella tai laskimoiden varjoainekuvauksella jossakin paikallisessa kuvantamisklinikassa tai sairaalassa. Tarvittaessa keuhkoveritulppaepäilyssä jatkotutkimukset tehdään päivystyksellisesti jonkin paikallisen sairaalan ensiavun kautta (Costa del Solin julkinen sairaala Marbellassa tai yksityissairaalat Xanit Benalmádenassa tai Quirón Marbellassa).

Share Button

Myrkylliset hämähäkit ja skorpionit Espanjassa

Espanjassa esiintyvät hämähäkki- ja skorpionilajit eivät ole huippuvaarallisia eli todellista hengenvaaraa niiden puremasta/ pistosta ei käytännössä ole perusterveelle aikuiselle ihmiselle. Espanjassakin on kuitenkin joitakin lajeja, joiden purema tai pisto voi aiheuttaa hyvinkin kivuliaita pistokohtaan ja sen ympäristöön ilmeneviä ihoreaktioita, harvemmin myös yleisoireita. Lähes aina purema- ja pistotilanteista ja sen aiheuttamista oireista selvitään kotikonstein, varsinkin jos kyseessä ei ole aivan pieni lapsi tai iäkäs ihminen. Jos pureman jälkeen esiintyy vakavampia yleisoireita, on syytä hakeutua lääkäriin ja mahdollisuuksien mukaan tappaa pureman aiheuttanut hämähäkki ja viedä se mukanaan lääkäriin lajitunnistusta varten.

Seuraavassa lyhyessä tekstissä mainitaan muutama Espanjassa tavattava myrkyllinen hämähäkki ja skorpioni ja yleisluontoisia ohjeita miten menetellä, jos joku niistä puree tai pistää.

Hämähäkit

Araña marrón (tai araña del violín, lat. Loxosceles rufescens) –hämäkin puremaa pidetään Espanjan hämähäkeistä kaikkein vaarallisimpana, joskin vakaviksi osoittautuvia puremia on lähinnä lapsilla ja iäkkäillä. Sen myrkky on kuitenkin selvästi Etelä-Amerikassa tavattaviaAraña marrón (Loxosceles rufescens) sukulaisiaan miedompaa (mm. Loxosceles reclusa, jonka purema voi aiheuttaa syvää ja laajaa kudosnekroosia ja kuolemantapauksiakin on runsaasti vuosittain). Helsingissä Luonnontieteellisen museon rakennuksessa elää tämän hämähäkin ainoa Suomessa esiintyvä sukulainen (ruskohämähäkki).

Tämä ruskea hämähäkki hakeutuu mielellään pimeisiin ja kosteisiin paikkoihin elinympäristössään luonnossa (kivien alle, puun koloihin jne.) ja niitä tavataan myös taloista sisätiloista. Sen ruumis on vain 1-2cm mittainen, mutta sillä on usean senttimetrin mittaiset raajat. Normaalisti se liikkuu ja saalistaa hämärän ja pimeän aikaan ja liikkuu vain vähän, jos lämpötila laskee matalammaksi kuin 15ºC. Sen suurinta esiintymisaikaa ovat touko-heinäkuu. Se ei ole aggressiivinen, mutta puremia tapahtuu, koska se hakeutuu mielellään piiloon sänkyjen petivaatteisiin tai vaatekaapeissa olevien vaatekappaleiden laskoksiin, jolloin tahaton kontakti ihmisen kanssa on mahdollinen ja uhattuna se puolustautuu puremalla. Näihin hämäriin paikkoihin se hakeutuu, koska se saalistaa odottamalla saalista ja hyökkäämällä sen kimppuun; se tekee vain harvoin seittejä.

Puremakohtaan kehittyy ensin kutinaa, jota seuraa nopeasti kivulias ihoreaktio, joka saattaa kestää jopa pidempään kuin päiviä. Kivun lisäksi puremakohtaan ja sen ympäristöön kehittyy rajumpi reaktio, jolle on tyypllistä seitsemän päivän ajan etenevä ihon tummuminen (punertava/lila väritys), joka johtaa vaihtelevan syvyiseen ja kokoiseen ihoalueen nekroosiin eli kuolioon, mutta yleensä vain pienelle alueelle, riippuen toki puremakohdasta. Syntyneen haavauman paraneminen kestää tyypillisesti viikkoja ja se umpeutuu vähitellen ihon arpimuodostuksen kautta. Tavallisesti tämän hämähäkin pureman aiheuttama ihonekroosi ei vaadi kuolioalueen revisiota eli puhdistelua lääkärin toimesta. Joskus harvemmin paikallisreaktion lisäksi esiintyy yleisoireita kuten lämpöilyä ja nivelkipuja.

Eurooppalaista Mustaleskeä (esp. Viuda negra europea, lat. Latrodectus tredecimguttatus) mustaleskiesiintyy koko Iberian niemimaalla. Se oleilee yleensä avoimilla paikoilla kuten kasvien lehdillä ja rungoilla tai kivien päällä. Väriltään se on kiiltävän musta ja usein sillä on punaisia täpliä ruumiissaan. Mustalesken myrkky on voimakkaasti neurotoksinen eli se on hermomyrkky, joka on kyllin voimakas tappamaan jopa pieniä nisäkkäitä kuten kaneja. Myrkyn vaikutus ja sen aiheuttama oireisto riippuu toki puremakohtaan ruiskutetun myrkyn määrästä, mutta myös vuodenajasta siten, että syksyisin myrkky on voimakkainta.

Pureman ensioireena on voimakas kipu (hermokipu) pistokohdassa ja laajemmallakin sen ympäristössä, esim. koko pureman saaneessa raajassa. Pikku hiljaa kipu laantuu ja kipualue voi muuttua puutuneeksi/ tunnottomaksi. Myöhemmin kipu voi yltyä uudelleen ja saattaa esiintyä spontaaneja purema-alueen lihassupistuksia ja yleisoireita kuten vatsan alueen lihaskramppeja, yleistyneitä lihasten supisteluja ja hengitysvaikeuksia. Lisäksi iholla näkyy usein punotusta sillä alueella, mihin myrkkyä on levinnyt.

Susihämähäkki (esp. Araña lobo, lat. Lycosa tarantula) on Euroopan suurin hämähäkkilaji ja kuuluu ns. juoksuhämähäkkien sukuun. Sen nimi Tarántula juontaa italialaiseen alueen nimeen,lycosa_tarantula mutta myöhemmin tätä eurooppalaista lajia on alettu kutsumaan susihämähäkiksi. Suvun nimi ”juoksuhämähäkki” tulee siitä, että nämä hämähäkit eivät käytä saalistukseen verkkoa, vaan juoksevat saaliinsa kiinni ja tappavat sen myrkyllä. Sillä on hurja ja pelottava maine, joka ei kuitenkaan vastaa oikeaa todellisuutta. Maineeseen on vaikuttanut sekä sen ulkonäkö että siihen liitetyt vanhat uskomukset ja kertomukset, joissa on jopa mystisiä piirteitä.

Susihämähäkki on arka ja yleensä se pakenee ihmistä. Se ruumis on kooltaan noin 2-3 cm ja raajat muutaman senttimetrin mittaiset. Se oleilee kivien väleissä ja kuopissa, joissa varsinkin naaras viettää suurimman osan ajastaan. Koiraat saalistavat ja liikkuvat pesää ympäröivällä alueella, jolloin ihminen tai lemmikkieläimet voivat joutua sen kanssa tekemisiin.

Susihämähäkin purema ei yleensä aiheuta vaarallisia reaktioita ihmiselle lukuun ottamatta tilanteita, joissa on kehittynyt allergia sen myrkylle. Sen purema vastaa suunnilleen ampiaisen tai mehiläisen piston aiheuttamaa reaktiota eli yleensä ilmenee paikallista voimakastakin polttavaa kipua ja kuumotusta sekä punotusta ja turvotusta puremakohdan ympärillä. Yleisoireita esiintyy hyvin harvoin.

Skorpionit

“Tavallinen” skorpioni (esp. Escorpión común, lat. Buthus occitanus) on kellertävä ja Buthus occitanusselkäpuoleltaan vähän tummempi, noin 8cm mittainen skorpioni, jolla on melko ohuet sakset. Se oleilee kivisillä ja kuivilla paikoilla ja se ei viihdy ollenkaan kosteassa ympäristössä. Tavallisen skorpionin myrkky ei ole hyvin voimakasta, joten se on merkittävästi vaarattomampi kuin amerikkalaiset ja afrikkalaiset sukulaisensa. Sen pisto on kuitenkin hyvin kivulias ja pistokohtaan voi kehittyä punotuksen ja turvotuksen lisäksi mustelmaa. Joskus harvoin reilumman altistuksen ollessa kyseessä voi ilmetä yleisoireita kuten päänsärkyä, pahoinvointia ja lievää hengenahdistusta.

Espanjassa on myös toinen skorpionilaji, lat. Euscorpius flavicaudis.Euscorpius flavicaudis2 Se on pieni, muutaman senttimetrin mittainen, lähes musta skorpioni. Se elää maan koloissa ja liikkuu vain yöaikaan. Valoisaan aikaan sitä näkee harvoin. Se saalistaa väijymällä pesäaukkonsa tai muun piilopaikan suulla ja iskee saalistaan pistimellään. Sen myrkky on vielä tavallisen skorpionin myrkkyäkin heikompaa, ja ei yleensä aiheuta lieviä pistokohdan reaktioita voimakkaampaa haittaa ihmisille, ei lapsille tai iäkkäimmillekään.

Puremien ja pistojen hoito

Yleisesti kaikkien edellä mainittujen hämähäkkien ja skorpionien purema- ja pistoreaktiot voidaan hoitaa kotikonstein. Jos kyseessä ei ole pieni lapsi tai iäkäs ihminen, yleensä hoidoksi riittää purema- tai pistokohdan peseminen vedellä ja puhdistaminen antiseptisellä aineella. Kivun hoitona voi käyttää tarvittaessa tulehduskipulääkkeitä (esim. ibuprofeno) tai paracetamolia. Paikallisreaktiota iholla voi pyrkiä lievittämään kylmähoidolla ja kortisonivoiteilla tai esim. Fenistil –voiteella. Avuksi voi ottaa myös suun kautta annosteltavan allergialääkkeen eli antihistamiinin (esim. desloratadina). Mikäli paikallisreaktio on ankara (ihon nekroosia eli haavauman ympärille alkaa muodostua huonon ihon aluetta/ mustumista), on syytä varata aika lääkärin vastaanotolle tilanteen arvioimista varten. Mikäli yleisvointi huononee merkittävästi ja varsinkin nopeaan tahtiin (hengitysvaikeuksia, oksentelua tms.) tai henkilön tiedetään saaneen vastaavissa tilanteissa voimakkaita allergia- tai yliherkkyysreaktioita, on syytä hakeutua päivystyksellisesti sairaalan ensiapuun tai tilata ambulanssi. Pienten lasten ja iäkkäiden ihmisten kohdalla toimitaan luonnollisestikin erityistä varovaisuutta noudattaen.

Share Button

Varo isokulkuekehrääjän toukkaa!

Nyt täällä etelä-Espanjassa alkaa olla käsillä aika, jolloin maastossa – varsinkin mäntyjäThaumetopea.pityocampa.01 kasvavilla paikoilla – voi nähdä mielenkiintoisesti letkassa kulkevia toukkien kulkueita, jotka kiemurtelevat pörröisinä nauhoina maata pitkin. Huippuaika kulkueille on helmi-huhtikuussa, kun toukat lähtevät liikkeelle ja hakeutuvat toistensa seuraan. Nämä karvaiset toukat ovat erään alueelle tyypillisen yöperhosen isokulkuekehrääjän (thaumetopoea pityocampa) toukkavaiheita. Ne ovat yleisen mielenkiinnon kohteena kahdestakin syystä: ne aiheuttavat tuhoja mäntymetsissä ja aiheuttavat kiusallisia oireita esiintyvyysalueensa ihmisille ja eläimille. Niiden männyille aiheuttamat vauriot ovat kuitenkin vähäisempiä kuin niiden ihmisille ja varsinkin koirille aiheuttama terveysriski. Riski on suurinta pienille lapsille ja koirille, koska lapset saattavat epähuomiossa tarttua kiinni kiinnostavan näköiseen ”karvakäärmeeseen” ja koirat taas joskus erehtyvät puraisemaan tai jopa syömään toukkia tai jopa osan toukkaletkasta.

Isokulkuekehrääjän toukat puolustautuvat monien muiden hyönteisten, eläimien ja kasvien tavoin Imagen al microscopio óptico de un pelo urticante (x40). Con microscopía electrónica se puede observar su forma arponada que les permite clavarse en la piel y en las mucosas.“polttamalla” vihollisiaan. Tällä toukalla puolustautumismekanismi on sen ruumista peittävissä poltinkarvoissa ja niiden pienissä kärkiosissa. Poltinkarvat ovat teräviä ja niissä on harppuunamaisia väkäsiä, joiden avulla ne pystyvät sekä tarttumaan erilaisiin ihmisenkin kudoksiin (kuten ihoon, silmän sidekalvoon ja alempien hengitysteiden kuten keuhkoputkien limakalvoon) että läpäisemään nämä kudokset aiheuttaen syvempiä ja pidempiaikaisia reaktioita.

Toukkien aiheuttamat oireet syntyvät kosketuksesta polttiaiskarvoihin. Tämä voi aiheutua luonnollisestikin ihon jouduttua kosketukseen toukan kanssa esimerkiksi, kun toukkaa kosketetaan Erupción papulosa eritematosa en la cara anterior de la muñeca y la palmaepähuomiossa kädellä tai toukka koskettaa niskaa tai muuta kehon osaa esimerkiksi kuljettaessa toukkien majapaikkanaan pitämien mäntyjen alitse. Polttiaiskarvakosketuksen voi saada kuitenkin myös huomaamattaan. Tämän yöperhosen toukkavaiheita on useita ja varsinkin kolmen viimeisen toukkavaiheen aikana pienimmät poltinkarvat katkeavat ja irtoavat helposti ja suuresta toukkayhteisöstä saattaa ilmavirtausten mukana levitä merkittävä määrä poltinkarvoja laajallekin alueelle ympäristöön, jolloin alueella oleskelevat ihmiset voivat saada niitä iholleen, silmiinsä ja hengitysteihinsä ja saada niistä oireita. Toukat pystyvät myös puolustautumaan aktiivisesti irrottamalla pieniä poltinkarvojaan tullessaan häirityksi. Myös toukkien valkeita ”kudottuja” pesämuodostelmia männyissä täytyy varoa koskettamasta, samoin niiden koteloita.

Poltinkarvojen aiheuttamat oireet syntyvät kolmella eri mekanismilla: 1) mekaanisen ärsytyksen kautta, 2) karvoissa olevien toksisten yhdisteiden (histamiinia vapauttavia aineita) vaikutuksesta OLYMPUS DIGITAL CAMERAsekä 3) IgE –välitteisen allergisen yliherkkyysreaktion välityksellä (kuten myös esim. siitepöly- ja ruoka-aineallergiassa). Allerginen reaktio on usein ns. välitön reaktio eli oireet alkavat nopeasti (minuuteissa, joskus jopa nopeammin) ja toistuvassa altistuksessa allerginen reaktio saattaa voimistua ja vaikeutua altistumiskertojen myötä. Aikuiselle ihmiselle poltinkarvojen aiheuttamat reaktiot ovat harvoin hengenvaarallisia, mutta ne voivat olla voimakkuudeltaan vahvojakin aiheuttaen kiusallisia oireita ja kestää pitkäänkin. Sen sijaan pienille lapsille ja lemmikkieläimille aiheutuneet oireet ovat usein voimakkaampia ja joskus henkeäkin uhkaavia.

Polttiaiskarvakosketuksen seurauksena voi syntyä erilaisia iho-oireita, joille on tyypillistä hyvin voimakas kutina (kontaktiurtikariaa eli kosketuskohtaan ja ympäristöön nousevaa nokkosrokkoa, papulaarista/vesikulaaristaErupción papulosa eritematosa en la cintura dermatiittia eli näppylöitä/vesikelloja aiheuttavaa ihotulehdusta). Lisäksi voi esiintyä silmien sidekalvoreaktioita (intensiivistäkin kutinaa, silmäluomien turpoamista ja veden vuotamista) ja hengitystieoUrticaria de contacto intensa, con angioedema asociado, en la cara y el cuelloireita (yskää, liman-eritystä). Nämä oireet voivat kestää viikkojenkin ajan altistumisen jälkeen, erityisen tyypillistä on iho-oireiden pitkittyminen. Joskus harvemmin reaktio voi ilmetä vaarallisena vaikea-asteisenakin anafylaktisena allergisena reaktiona, jolloin edellä mainittujen oireiden lisäksi voi esiintyä mm. voimakasta verenpaineen laskua, turvotusta kehon eri osissa, hengitysteiden turpoamista ja siitä johtuvaa hengitysvaikeutta ja laaja-alaista ihoreaktiota. Jos toukkia joutuu suuhun tai ruuansulatuselimistöön kuten joskus esimerkiksi koirien kanssa voi käydä, seurauksena voi olla suun limakalvojen nekroosia eli kuoliota ja pahimmillaan mahalaukun ja suoliston alueella nekroosi voi johtaa kuolemaan.

Tärkein tapa välttää isokulkuekehrääjän toukan aiheuttamia oireita on luonnollisesti välttää kosketusta niihin ja toissijaisesti välttää oleskelua/ liikuskelua niiden suosimilla alueilla suurimman esiintyvyyden aikaan. Mutta mitä tehdä, jos kontaktia on päässyt tapahtumaan ja oireita alkaa ilmetä?

Polttiaiskarvat ovat hyvin pieniä ja niitä on lähes mahdotonta poistaa iholta saati hengitysteistä. Iho-oireiden osalta huuhtelu vedellä voi poistaa polttiaiskarvoja ja lievittää oireita. Iho-oireita ja lievempiä hengitystieoireita hoidetaan suun kautta otettavilla antihistamiineilla sekä paikallisesti annosteltavilla allergian hoitoon tarkoitetuilla valmisteilla (nenäsuihkeet, silmätipat). Iho-oireisiin voi saada helpotusta kortisonia sisältävistä voiteista tai esim. erilaisiin hyönteisenpistoreaktioihin tarkoitetusta Fenistil -voiteesta. Voimakkaammat reaktiot sekä iholla että hengitysteissä voivat vaatia tabletteina otettua kortisonihoitoa ja hoidon aloittamista lihakseen annettavalla kortisonilla. Mikäli reaktio laajenee rajuksi anafylaktiseksi oireiluksi, hengitys käy vaikeaksi, ilmenee ihon laaja-alaista turvotusta, oireisto vaikeutuu enenevästi tai kyseessä on pieni lapsi, on syytä hakeutua nopeasti sairaalan tai lääkärikeskuksen ensiapuun ja tarvittaessa sairaalahoitoon.

Share Button

Klinikan sijainti, parkkipaikat lähistöllä ja reitti junalta

Klinikan sijainti

Pidän yksityisvastaanottoa Clínica Medicodental Sinervossa. Klinikka sijaitsee Fuengirolan ns. ”junakadulla”, osoitteessa Avenida Nuestro Padre Jesús Cautivo 2, Edificio Real Costa 1ºB (Los Boliches) eli Feria-alueenkin ohi menevän (yleensä) kuivan joenuoman ja junaradan kulmauksessa, joen toisella rannalla kuin feria -alue ja meren puolella junarataa. Klinikka on kadun ensimmäisen keltaisen kerrostalon 1. kerroksessa. Portilla ja klinikan parvekkeen kaiteessa kyltein klinikan nimi.

 

Parkkipaikat lähistöllä

Klinikan edessä kadunvarressa on parkkipaikkoja, mutta ne ovat usein täynnä. Helpoin tapa parkkeerata on jättää auto feria -alueelle, jossa ei ole normaalisti vastaanottopäivinäni maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin toripäivä, vaan koko alue on käytettävissä parkkeeraukseen. Feria -alueelta pääset kävellen muutamassa minuutissa klinikalle. Kun olet ylittänyt joen, pääset suoraan oikealle avautuviin rappusiin ”kävelytunneliin” (alla olevassa kuvassa merkitty katkoviivalla), joka vie sinut lähes suoraan klinikan portin eteen.

Mapa aparcamientos en la feria

 

Reitti juna-asemalta klinikalle

Los Bolichesin Renfe- eli juna-asema sijaitsee samaisen kadun varrella kuin klinikka. Kävellen matkaa juna-asemalta klinikalle on noin 700 metriä ja aikaa kuluu noin 10min. Asemalta pääsee nykyään laskeutumaan katutasolle myös hissillä. Klinikka sijaitsee samalla puolella katua kuin asema ja klinikalle lähdet kävelemään Fuengirolan keskustan ja feria -alueen suuntaan.

Näyttökuva 2016-03-22 kello 15.34.42

 

Share Button

Tiikerimoskiitto ja Chikungunya -kuume

Tiikerimoskiitto eli espanjaksi ”mosquito tigre” (lat. Aedes albopictus) on alunperin aasialainen hyttyslaji, jota esiintyy Etelä- ja Kaakkois-Aasian lisäksi laajasti myös Afrikassa ja on levinnyt myös Amerikan mantereille.

Tiikerimoskiitto (kuva www.wikipedia.org)

Tiikerimoskiitto (kuva www.wikipedia.org)

Se on ollut viime päivinä esillä espanjalaisissa lehdissä ja sosiaalisessa mediassa. Syynä tähän on se, että Gandíassa Valencian provinssissa espanjalaisen 60-vuotiaan miehen tämän vuoden heinäkuun alussa alkanut kuumetauti on todettu ensimmäiseksi Espanjassa saaduksi Chikungunya -tartunnaksi. Tiikerimoskiitto on kyseistä virusta levittävä sääskilaji. Tautitapauksia on ollut Espanjassa varmuudella ennenkin (mm. tänä vuonna tähän asti 86 serologisesti varmistettua tautitapausta), mutta tämä on siis ensimmäinen Espanjassa saaduksi todettu tartunta.

Vuoden 2014 tietojen perusteella Espanjan itärannikolla Murciasta pohjoiseen päin aina Barcelonaan ja Geronaan asti tiikerimoskiittoa pidetään jo vakituisesti levinneenä kuten myös Mallorcalla Baleaarien saarilla. Andaluciassakin tiikerimoskiitto on asettumassa/ jo asettunut pysyvästi Málagan, Granadan ja Almerían niin ikään rannikolla sijaitseviin provinsseihin. Ensimmäinen havainto tästä moskiittolajista Espanjassa tehtiin reilu 10 vuotta sitten Kataloniassa Barcelonan lähellä, ja sieltä se on levinnyt nopeasti uusille alueille. Syynä tähän pidetään ilmaston muuttumista suotuisammaksi – kuuma ja aiempaa kosteampi ilmasto on suotuisa lajin lisääntymiselle.

Tiikerimoskiitto on ”isäntähyönteisenä” muutamille trooppisia sairauksia aiheuttaville ihmisiin tarttuville viruksille. Se levittää Chikungunya -kuumeen lisäksi dengua -kuumetta ja keltakuumetta. Espanjassa on nyt siis todettu ensimmäinen ”kotimainen” Chikungunya-tartunta.

Chikungunya on arboviruksiin kuuluva alfavirus, joka aiheuttaa ihmiseen tarttuessaan kuumeisen infektiotaudin. Taudin itämisaika (= aika tartunnasta ensimmäisiin oireisiin) on 3-7 vuorokautta. Korkean kuumeen lisäksi taudin oireistoon kuuluvat yleisesti ihottuma, kovat nivelkivut, päänsärky, lihaskivut, pahoinvointi ja voimakas väsymys. Verenvuoto-oireita esiintyy noin neljäsosalla (yleisimmin nenäverenvuoto). Oireistoon voi liittyä myös hengityksen vaikeutumista, ohimenevää sydämen vajaatoimintaa tai aivokalvontulehdus- tai aivokuumeoireita. Pahimmat oireet kestävät yleensä noin viikon ajan, mutta voivat pitkittyä jopa kuukausien mittaisiksi, varsinkin mikäli taudinkuvaan on kuulunut artriitti eli niveltulehdus. Tartunta voi kuitenkin olla myös hyvin vähänoireinen tai jopa täysin oireeton. Todennäköistä on myös, että vähänoireisten tartuntojen takia tauti on alidiagnosoitu eli tautitapauksia on moskiiton levinneisyysalueilla huomattavasti enemmän kuin tiedetään.

Diagnoosi tehdään esitietojen (mahdollinen oleilu moskiittoalueella) ja tyypillisten oireiden perusteella. Tarvittaessa tehdään vasta-ainemääritys verinäytteestä.

Taudin (ja viruksen) nimi Chikungunya tulee swahilin kielestä, missä se tarkoittaa ”kumarassa kulkevaa”. Nimi viittaa taudille hyvin tyypilliseen nivelten voimakkaaseen kipeytymiseen, jonka takia sairastunut ihminen saattaa kävellä kumarassa. Sekä tauti että sen aiheuttajavirus ovat samantapaisia kuin Suomessa syyskesäisin esiintyvässä pogostantaudissa, mutta oireet ovat usein ankarammat.

Taudin hoito on oireenmukaista eli se kohdistuu oireiden lievittämiseen sen aikaa kun elimistö pääsee itse voitolle viruksesta: tulehduskipulääkkeet tai parasetamoli (varsinkin jos verenvuoto-oireita), tarvittaessa lisäksi voimakkaammat kipulääkkeet, kortisonivalmisteet ja joissakin pitkittyneissä niveloiretilanteissa reumasairauksien hoitoon tarkoitetut lääkkeet. Mikäli esiintyy taudin harvinaisempia voimakkaampia muotoja (sydänoireet, verenvuodot tms.), elintoimintojen ylläpito ja mahdollisten tartunnan saaneen ihmisen perussairairauksien hoito on tärkeää. Virusta vähentävää tai tappavaa hoitoa ei ole toistaiseksi olemassa. Taudin ennuste on hyvä eli siitä parannutaan tyypillisesti täysin oireettomaksi. Toisinaan esiintyy kuitenkin pitkittyneitä nivelkipuoireita.

Chikungunyan ennaltaehkäisy on samanlaista kuin esim. malarian osalta eli moskiittojen pistojen ehkäisy: hyttysverkot sängyn ympärillä, ikkunoiden ja ovien kiinnipitäminen sekä päivällä että yöllä, mahdollisuuksien mukaan vaaleisiin (pitkähihaisiin ja -lahkeisiin) vaatteisiin pukeutuminen, hyönteiskarkoitteiden käyttö iholla ja vaatteissa, avoimien vesisäiliöiden/ lätäköiden vähentäminen eli mahdollisten lisääntymispaikkojen eliminointi. Näitä ohjeita on toki tulkittava ja otettava käyttöön harkinnan ja tilanteen mukaan (esim. ikkunoiden ja ovien täydellinen kiinnipitäminen kesäaikaan on lähes mahdotonta ja usein myös tarpeetonta). Lisääntymistä varten verta etsivät naarasmoskiitot ovat päiväruokailijoita, mutta aktiivisimmillaan aamuisin klo 6-10 ja uudelleen siestan jälkeen klo 16-22, joten tarpeelliseksi katsotut ehkäisytoimenpiteet on syytä tehdä huolellisesti noina ajankohtina.

Tauti ei tartu ihmisestä toiseen, mutta jos tiikerimoskiitto pistää taudista kärsivän ihmisen jälkeen toisia ihmisiä, virus voi levitä epidemia-alueilla nopeasti. Rokotetta ei ole saatavilla toistaiseksi.

Kaiken kaikkiaan paniikkiin ei siis ole aihetta: kyseessä on itsellään paraneva, joskin mahdollisesti rajuoireinen ja lähes 100%:sti pysyviä seuraamuksia aiheuttamaton kuumetauti. Tauti ei tartu ihmisestä toiseen, joten Chikungunyaan sairastunutta ei tarvitse vältellä kuin ruttotautista.

Lähteet: Lääkäriseura Duodecim/ Lääkärin tietokannat, www.diariosur.es, www.elpais.com, www.atrapaeltigre.com 

Share Button

Pitäiskö minulta tarkistaa ”serppi”? Asiaa CRP:stä

CRP eli C-reaktiivinen proteiini, tuttavallisemmin ”serppi”, on maksan tuottama ns. akuutin vaiheen valkuaisaine, jota käytetään nykyisellään hyväksi mm. elimistön tulehdustilan määrittämiseksi. Muita käyttötarkoituksiakin on, mutta tavallisimmin CRP otetaan, kun halutaan poissulkea esimerkiksi korkean kuumeen taustalta bakteerin aiheuttama tulehdus kuten keuhkokuume, munuaisaltaantulehdus tai ruusu.

Tästä linkistä pääset lukemaan Potilaan Lääkärilehden lyhyen artikkelin aiheeseen liittyen. Jutussa dosentti, sisätautilääkäri Robert Paul kertoo muutamia perusasioita C-reaktiivisesta proteiinista ja sen yleisimmistä käyttötarkoituksista.

Minulla on kotikäyntilaukussani ns. pikatesti CRP:n määrittelemiseksi paikan päällä. Mikäli diagnoosi voidaan varmistaa vain CRP -taso määrittämällä, voin tehdä sen koti- tai hotellikäynnin yhteydessä ottamastani verinäytteestä ja tuloksen saamme käyttöön muutamassa minuutissa. Laajempia verikokeita tarvittaessa käännymme toki lähimmän laboratorion puoleen.

 

Share Button

Uusi antibiootti – teixobaktiini!

Teixobaktiini! Tätä on odotettu, kyseessä on oikeasti merkittävä uutinen. Muutamaan vuosikymmeneen antibioottien osalta ei ole tullut mitään merkittävää uutta. Vuosien varrella aika ajoin joitakin uusia antibiootteja jo aiemmin olleisiin ryhmiin on saatu (atsitromysiini makrolidi-ryhmään jne.), mutta niillä on ollut suunnilleen jo olleiden antibioottien ominaisuudet, myös heikkoudet.

Otsikossa on huutomerkki, eikä syyttä. Teixobaktiini vaikuttaa erittäin lupaavalta antibiootilta. BakteerimaljaHuutomerkin tosin voisi jättää vielä laittamattakin, onhan lääketutkimus vasta viimeistä faasia vailla valmis eli ihmisille antibioottia ei ole vielä annettu. Eli on vielä mahdollista, että viimeisessä tutkimusten vaiheessa tulee esille jotakin, joka estää tämän antibiootin käytön ihmisillä. Toivottavasti mitään sellaista ei tule esille.

Teixobaktiini on osoittautunut erittäin lupaavaksi ja  mielenkiintoiseksi antibiootiksi mm. siksi, että tällä hetkellä näyttää, että sille ei kehity merkittävästi resistenssiä eli mikrobit eivät opi vastustuskykyisiksi sitä kohtaan. Ja ennen kaikkea se on osoittautunut tutkimuksissa erittäin vahvaksi aseeksi myös tämän hetken vaikeimpia bakteereita kuten MRSA- ja tuberkuloosibakteeria vastaan. Kaiken kaikkiaan lääketieteellisesti ajateltuna nyt ollaan lähellä jotakin sellaista, jota ollaan odotettu pitkään ja jopa pidetty lähes mahdottomana saavuttaa. Lääketieteellinen perustutkimus on tuottamassa taas satoa.

Lisää aiheesta löydät tästä Nature -tiedelehden abstraktista ja suomeksi yhteenvedon tästä Hesarin tiedeosaston kirjoituksesta.

Share Button

Miten määritellään kuka kukin on? Tommy Hellstenillä on asiaa, myös työelämästä.

”Uskalla olla ihminen”, ”Tärkeintä ei ole se, mitä ihminen tekee, vaan se, kuka hän on. On onnistuttu luomaan sellainen kuva, että ihmisen pitää lakata olemasta ihminen, kun hän on
hellstentöissä. Että tarvitaan keppi tai porkkana, jotta hänet saa tekemään jotakin.” ja ”On keskiaikaista tulkintaa, että raha on ihmisen ainoa motivaattori.” Näin kertoo työelämäguruksikin tituleerattu Tommy Hellsten. Lisää hänen ajatuksiaan työelämästä ja ihmisyydestä voit lukea tästä  Esimiehen Käsikirja -portaalin artikkelista. Tommy Hellstenin haastattelun pohjalta tehty kirjoitus julkaistiin jo kesäkuussa 2013, mutta se osui taas silmiini ystäväni fb-sivuilta ja nämä ajatukset tuntuvat edelleen hyviltä, joten haluan jakaa ne kanssasi.

”Tärkeintä ei ole se, mitä ihminen tekee, vaan se, kuka hän on.” Tommy Hellstenkään ei supista tämän ajatuksen voimassaoloa vain työelämään, vaan vaan jopa toisinpäin. Hän aloitti kirjoittamaan näistä aiheista ”Virtahepo olohuoneessa” -kirjassaan vajaa neljännesvuosisata sitten ja todellakin nykyisten kirjoitusten virtahepo löydetään olohuoneen ja kodin ulkopuolelta  työpaikoilta ja muualtakin yhteiskunnasta.

Tunnistan itsessäni hyvin helposti päivittäisissä tilanteissa tämän ikävän ennakkoasennoitumisen: huomaan edelleen yli nelikymppisenä joissakin tilanteissa määritteleväni ihmisiä tekemisten tai tekemättäjättämisten, ulkonäön, työn tai työttymyyden, sairauden tai vammaisuuden tai muun sellaisen perusteella. Ehkä hyvä merkki on se, että kerta toisensa jälkeen tämän oman väärän ennakkoasenteen huomaaminen hävettää enemmän ja enemmän. Toivon optimistisena, että päivä kerrallaan alan ajatella aiempaa enemmän, että ”tärkeintä ei ole, se mitä ihminen tekee, vaan se, kuka hän on” sekä työelämässä, kotona, kadulla, kaupan kassajonossa että fudiskentän laidalla.

Share Button

Alkoholi ja kun sitä kuluu aivan liikaa

”Myös läheiseni ovat joutuneet kokemaan paljon. Valitettavasti heidän apunsa ei auttanut silloin, kun en vielä itse halunnut raitistua. Kun tein oman päätökseni jättää alkoholi, tukijoista on ollut korvaamaton apu.” Näin kertoo Hannu Ylönen 6 vuotta viimeisen alkoholiannoksensa jälkeen. Hänen kohdallaan täysraittius osoittautui olemaan ainoa mahdollinen ulospääsy elämää hallinneesta runsaasta alkoholinkäytöstä. Voit lukea hänen tarinansa tästä linkistä löytyvästä potilaan Lääkärilehden artikkelista.

Oma päätös on se kaikkein tärkein onnistumisen edellytys, niin myös alkoholiongelmasta viinilasi kaatuuulospääsyssä. Harva kuitenkaan pääsee ulos kuilumaisesta tilanteestaan ilman lähellä olevien ihmisten apua, tai vähintään virkansa puolesta hoitolaitoksissa ja asemilla työskentelevien tukea. Monilla tilanteen ratkeamisen tärkeimpänä tekijänä on ollut yliluonnollinen, hengellinen apu. Tie on pitkä, ennen ulospääsyä takana voi olla lukuisia haluttuun lopputulokseen johtamattomia hapuiluja tai ponnekkaitakin pyrkimyksiä ja suunniteltuja yrityksiä. Toiset eivät pääse ylös, vaan menevät lopun elämäänsä alkoholin ehdoilla. Harva ulospäässeistä on harmissaan siitä, että alkoholi lopulta jäi. Monille ihmisille alkoholi kuuluu normaliin elämään eikä koskaan muodostu ongelmaksi, mutta toisille se on on-off -valinnan paikka: joko en käytä ollenkaan alkoholia tai jos käytän, niin käytän sitä aivan liikaa.

”Alkoholista pitää puhua terveystarkastuksissa nykyistä enemmän. Ymmärrän toki, että kaikkea ei lyhyessä ajassa ehdi. Toisaalta päihteiden puheeksi otto kestää vain hetken”, mietti Hannu Ylönen. Kyllä, myös terveystarkastuksissa asiasta on syytä puhua. Mutta miten ystävien kesken? Eikö me suomalaiset voitaisi puhua keskenämme enemmän, välittää oikeasti toisistamme eikä vältellä ottamasta puheeksi ns. yksityisasioiksi luokiteltuja puheenaiheita, joihon myös alkoholi Suomessa tuntuu kuuluvan? Ei siinä juttelija menetä kasvojaan, mutta toisen tie voi muuttua, ratkaisevastikin.

Share Button