Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2015

Myrkylliset hämähäkit ja skorpionit Espanjassa

Espanjassa esiintyvät hämähäkki- ja skorpionilajit eivät ole huippuvaarallisia eli todellista hengenvaaraa niiden puremasta/ pistosta ei käytännössä ole perusterveelle aikuiselle ihmiselle. Espanjassakin on kuitenkin joitakin lajeja, joiden purema tai pisto voi aiheuttaa hyvinkin kivuliaita pistokohtaan ja sen ympäristöön ilmeneviä ihoreaktioita, harvemmin myös yleisoireita. Lähes aina purema- ja pistotilanteista ja sen aiheuttamista oireista selvitään kotikonstein, varsinkin jos kyseessä ei ole aivan pieni lapsi tai iäkäs ihminen. Jos pureman jälkeen esiintyy vakavampia yleisoireita, on syytä hakeutua lääkäriin ja mahdollisuuksien mukaan tappaa pureman aiheuttanut hämähäkki ja viedä se mukanaan lääkäriin lajitunnistusta varten.

Seuraavassa lyhyessä tekstissä mainitaan muutama Espanjassa tavattava myrkyllinen hämähäkki ja skorpioni ja yleisluontoisia ohjeita miten menetellä, jos joku niistä puree tai pistää.

Hämähäkit

Araña marrón (tai araña del violín, lat. Loxosceles rufescens) –hämäkin puremaa pidetään Espanjan hämähäkeistä kaikkein vaarallisimpana, joskin vakaviksi osoittautuvia puremia on lähinnä lapsilla ja iäkkäillä. Sen myrkky on kuitenkin selvästi Etelä-Amerikassa tavattaviaAraña marrón (Loxosceles rufescens) sukulaisiaan miedompaa (mm. Loxosceles reclusa, jonka purema voi aiheuttaa syvää ja laajaa kudosnekroosia ja kuolemantapauksiakin on runsaasti vuosittain). Helsingissä Luonnontieteellisen museon rakennuksessa elää tämän hämähäkin ainoa Suomessa esiintyvä sukulainen (ruskohämähäkki).

Tämä ruskea hämähäkki hakeutuu mielellään pimeisiin ja kosteisiin paikkoihin elinympäristössään luonnossa (kivien alle, puun koloihin jne.) ja niitä tavataan myös taloista sisätiloista. Sen ruumis on vain 1-2cm mittainen, mutta sillä on usean senttimetrin mittaiset raajat. Normaalisti se liikkuu ja saalistaa hämärän ja pimeän aikaan ja liikkuu vain vähän, jos lämpötila laskee matalammaksi kuin 15ºC. Sen suurinta esiintymisaikaa ovat touko-heinäkuu. Se ei ole aggressiivinen, mutta puremia tapahtuu, koska se hakeutuu mielellään piiloon sänkyjen petivaatteisiin tai vaatekaapeissa olevien vaatekappaleiden laskoksiin, jolloin tahaton kontakti ihmisen kanssa on mahdollinen ja uhattuna se puolustautuu puremalla. Näihin hämäriin paikkoihin se hakeutuu, koska se saalistaa odottamalla saalista ja hyökkäämällä sen kimppuun; se tekee vain harvoin seittejä.

Puremakohtaan kehittyy ensin kutinaa, jota seuraa nopeasti kivulias ihoreaktio, joka saattaa kestää jopa pidempään kuin päiviä. Kivun lisäksi puremakohtaan ja sen ympäristöön kehittyy rajumpi reaktio, jolle on tyypllistä seitsemän päivän ajan etenevä ihon tummuminen (punertava/lila väritys), joka johtaa vaihtelevan syvyiseen ja kokoiseen ihoalueen nekroosiin eli kuolioon, mutta yleensä vain pienelle alueelle, riippuen toki puremakohdasta. Syntyneen haavauman paraneminen kestää tyypillisesti viikkoja ja se umpeutuu vähitellen ihon arpimuodostuksen kautta. Tavallisesti tämän hämähäkin pureman aiheuttama ihonekroosi ei vaadi kuolioalueen revisiota eli puhdistelua lääkärin toimesta. Joskus harvemmin paikallisreaktion lisäksi esiintyy yleisoireita kuten lämpöilyä ja nivelkipuja.

Eurooppalaista Mustaleskeä (esp. Viuda negra europea, lat. Latrodectus tredecimguttatus) mustaleskiesiintyy koko Iberian niemimaalla. Se oleilee yleensä avoimilla paikoilla kuten kasvien lehdillä ja rungoilla tai kivien päällä. Väriltään se on kiiltävän musta ja usein sillä on punaisia täpliä ruumiissaan. Mustalesken myrkky on voimakkaasti neurotoksinen eli se on hermomyrkky, joka on kyllin voimakas tappamaan jopa pieniä nisäkkäitä kuten kaneja. Myrkyn vaikutus ja sen aiheuttama oireisto riippuu toki puremakohtaan ruiskutetun myrkyn määrästä, mutta myös vuodenajasta siten, että syksyisin myrkky on voimakkainta.

Pureman ensioireena on voimakas kipu (hermokipu) pistokohdassa ja laajemmallakin sen ympäristössä, esim. koko pureman saaneessa raajassa. Pikku hiljaa kipu laantuu ja kipualue voi muuttua puutuneeksi/ tunnottomaksi. Myöhemmin kipu voi yltyä uudelleen ja saattaa esiintyä spontaaneja purema-alueen lihassupistuksia ja yleisoireita kuten vatsan alueen lihaskramppeja, yleistyneitä lihasten supisteluja ja hengitysvaikeuksia. Lisäksi iholla näkyy usein punotusta sillä alueella, mihin myrkkyä on levinnyt.

Susihämähäkki (esp. Araña lobo, lat. Lycosa tarantula) on Euroopan suurin hämähäkkilaji ja kuuluu ns. juoksuhämähäkkien sukuun. Sen nimi Tarántula juontaa italialaiseen alueen nimeen,lycosa_tarantula mutta myöhemmin tätä eurooppalaista lajia on alettu kutsumaan susihämähäkiksi. Suvun nimi ”juoksuhämähäkki” tulee siitä, että nämä hämähäkit eivät käytä saalistukseen verkkoa, vaan juoksevat saaliinsa kiinni ja tappavat sen myrkyllä. Sillä on hurja ja pelottava maine, joka ei kuitenkaan vastaa oikeaa todellisuutta. Maineeseen on vaikuttanut sekä sen ulkonäkö että siihen liitetyt vanhat uskomukset ja kertomukset, joissa on jopa mystisiä piirteitä.

Susihämähäkki on arka ja yleensä se pakenee ihmistä. Se ruumis on kooltaan noin 2-3 cm ja raajat muutaman senttimetrin mittaiset. Se oleilee kivien väleissä ja kuopissa, joissa varsinkin naaras viettää suurimman osan ajastaan. Koiraat saalistavat ja liikkuvat pesää ympäröivällä alueella, jolloin ihminen tai lemmikkieläimet voivat joutua sen kanssa tekemisiin.

Susihämähäkin purema ei yleensä aiheuta vaarallisia reaktioita ihmiselle lukuun ottamatta tilanteita, joissa on kehittynyt allergia sen myrkylle. Sen purema vastaa suunnilleen ampiaisen tai mehiläisen piston aiheuttamaa reaktiota eli yleensä ilmenee paikallista voimakastakin polttavaa kipua ja kuumotusta sekä punotusta ja turvotusta puremakohdan ympärillä. Yleisoireita esiintyy hyvin harvoin.

Skorpionit

“Tavallinen” skorpioni (esp. Escorpión común, lat. Buthus occitanus) on kellertävä ja Buthus occitanusselkäpuoleltaan vähän tummempi, noin 8cm mittainen skorpioni, jolla on melko ohuet sakset. Se oleilee kivisillä ja kuivilla paikoilla ja se ei viihdy ollenkaan kosteassa ympäristössä. Tavallisen skorpionin myrkky ei ole hyvin voimakasta, joten se on merkittävästi vaarattomampi kuin amerikkalaiset ja afrikkalaiset sukulaisensa. Sen pisto on kuitenkin hyvin kivulias ja pistokohtaan voi kehittyä punotuksen ja turvotuksen lisäksi mustelmaa. Joskus harvoin reilumman altistuksen ollessa kyseessä voi ilmetä yleisoireita kuten päänsärkyä, pahoinvointia ja lievää hengenahdistusta.

Espanjassa on myös toinen skorpionilaji, lat. Euscorpius flavicaudis.Euscorpius flavicaudis2 Se on pieni, muutaman senttimetrin mittainen, lähes musta skorpioni. Se elää maan koloissa ja liikkuu vain yöaikaan. Valoisaan aikaan sitä näkee harvoin. Se saalistaa väijymällä pesäaukkonsa tai muun piilopaikan suulla ja iskee saalistaan pistimellään. Sen myrkky on vielä tavallisen skorpionin myrkkyäkin heikompaa, ja ei yleensä aiheuta lieviä pistokohdan reaktioita voimakkaampaa haittaa ihmisille, ei lapsille tai iäkkäimmillekään.

Puremien ja pistojen hoito

Yleisesti kaikkien edellä mainittujen hämähäkkien ja skorpionien purema- ja pistoreaktiot voidaan hoitaa kotikonstein. Jos kyseessä ei ole pieni lapsi tai iäkäs ihminen, yleensä hoidoksi riittää purema- tai pistokohdan peseminen vedellä ja puhdistaminen antiseptisellä aineella. Kivun hoitona voi käyttää tarvittaessa tulehduskipulääkkeitä (esim. ibuprofeno) tai paracetamolia. Paikallisreaktiota iholla voi pyrkiä lievittämään kylmähoidolla ja kortisonivoiteilla tai esim. Fenistil –voiteella. Avuksi voi ottaa myös suun kautta annosteltavan allergialääkkeen eli antihistamiinin (esim. desloratadina). Mikäli paikallisreaktio on ankara (ihon nekroosia eli haavauman ympärille alkaa muodostua huonon ihon aluetta/ mustumista), on syytä varata aika lääkärin vastaanotolle tilanteen arvioimista varten. Mikäli yleisvointi huononee merkittävästi ja varsinkin nopeaan tahtiin (hengitysvaikeuksia, oksentelua tms.) tai henkilön tiedetään saaneen vastaavissa tilanteissa voimakkaita allergia- tai yliherkkyysreaktioita, on syytä hakeutua päivystyksellisesti sairaalan ensiapuun tai tilata ambulanssi. Pienten lasten ja iäkkäiden ihmisten kohdalla toimitaan luonnollisestikin erityistä varovaisuutta noudattaen.

Share Button

Varo isokulkuekehrääjän toukkaa!

Nyt täällä etelä-Espanjassa alkaa olla käsillä aika, jolloin maastossa – varsinkin mäntyjäThaumetopea.pityocampa.01 kasvavilla paikoilla – voi nähdä mielenkiintoisesti letkassa kulkevia toukkien kulkueita, jotka kiemurtelevat pörröisinä nauhoina maata pitkin. Huippuaika kulkueille on helmi-huhtikuussa, kun toukat lähtevät liikkeelle ja hakeutuvat toistensa seuraan. Nämä karvaiset toukat ovat erään alueelle tyypillisen yöperhosen isokulkuekehrääjän (thaumetopoea pityocampa) toukkavaiheita. Ne ovat yleisen mielenkiinnon kohteena kahdestakin syystä: ne aiheuttavat tuhoja mäntymetsissä ja aiheuttavat kiusallisia oireita esiintyvyysalueensa ihmisille ja eläimille. Niiden männyille aiheuttamat vauriot ovat kuitenkin vähäisempiä kuin niiden ihmisille ja varsinkin koirille aiheuttama terveysriski. Riski on suurinta pienille lapsille ja koirille, koska lapset saattavat epähuomiossa tarttua kiinni kiinnostavan näköiseen ”karvakäärmeeseen” ja koirat taas joskus erehtyvät puraisemaan tai jopa syömään toukkia tai jopa osan toukkaletkasta.

Isokulkuekehrääjän toukat puolustautuvat monien muiden hyönteisten, eläimien ja kasvien tavoin Imagen al microscopio óptico de un pelo urticante (x40). Con microscopía electrónica se puede observar su forma arponada que les permite clavarse en la piel y en las mucosas.“polttamalla” vihollisiaan. Tällä toukalla puolustautumismekanismi on sen ruumista peittävissä poltinkarvoissa ja niiden pienissä kärkiosissa. Poltinkarvat ovat teräviä ja niissä on harppuunamaisia väkäsiä, joiden avulla ne pystyvät sekä tarttumaan erilaisiin ihmisenkin kudoksiin (kuten ihoon, silmän sidekalvoon ja alempien hengitysteiden kuten keuhkoputkien limakalvoon) että läpäisemään nämä kudokset aiheuttaen syvempiä ja pidempiaikaisia reaktioita.

Toukkien aiheuttamat oireet syntyvät kosketuksesta polttiaiskarvoihin. Tämä voi aiheutua luonnollisestikin ihon jouduttua kosketukseen toukan kanssa esimerkiksi, kun toukkaa kosketetaan Erupción papulosa eritematosa en la cara anterior de la muñeca y la palmaepähuomiossa kädellä tai toukka koskettaa niskaa tai muuta kehon osaa esimerkiksi kuljettaessa toukkien majapaikkanaan pitämien mäntyjen alitse. Polttiaiskarvakosketuksen voi saada kuitenkin myös huomaamattaan. Tämän yöperhosen toukkavaiheita on useita ja varsinkin kolmen viimeisen toukkavaiheen aikana pienimmät poltinkarvat katkeavat ja irtoavat helposti ja suuresta toukkayhteisöstä saattaa ilmavirtausten mukana levitä merkittävä määrä poltinkarvoja laajallekin alueelle ympäristöön, jolloin alueella oleskelevat ihmiset voivat saada niitä iholleen, silmiinsä ja hengitysteihinsä ja saada niistä oireita. Toukat pystyvät myös puolustautumaan aktiivisesti irrottamalla pieniä poltinkarvojaan tullessaan häirityksi. Myös toukkien valkeita ”kudottuja” pesämuodostelmia männyissä täytyy varoa koskettamasta, samoin niiden koteloita.

Poltinkarvojen aiheuttamat oireet syntyvät kolmella eri mekanismilla: 1) mekaanisen ärsytyksen kautta, 2) karvoissa olevien toksisten yhdisteiden (histamiinia vapauttavia aineita) vaikutuksesta OLYMPUS DIGITAL CAMERAsekä 3) IgE –välitteisen allergisen yliherkkyysreaktion välityksellä (kuten myös esim. siitepöly- ja ruoka-aineallergiassa). Allerginen reaktio on usein ns. välitön reaktio eli oireet alkavat nopeasti (minuuteissa, joskus jopa nopeammin) ja toistuvassa altistuksessa allerginen reaktio saattaa voimistua ja vaikeutua altistumiskertojen myötä. Aikuiselle ihmiselle poltinkarvojen aiheuttamat reaktiot ovat harvoin hengenvaarallisia, mutta ne voivat olla voimakkuudeltaan vahvojakin aiheuttaen kiusallisia oireita ja kestää pitkäänkin. Sen sijaan pienille lapsille ja lemmikkieläimille aiheutuneet oireet ovat usein voimakkaampia ja joskus henkeäkin uhkaavia.

Polttiaiskarvakosketuksen seurauksena voi syntyä erilaisia iho-oireita, joille on tyypillistä hyvin voimakas kutina (kontaktiurtikariaa eli kosketuskohtaan ja ympäristöön nousevaa nokkosrokkoa, papulaarista/vesikulaaristaErupción papulosa eritematosa en la cintura dermatiittia eli näppylöitä/vesikelloja aiheuttavaa ihotulehdusta). Lisäksi voi esiintyä silmien sidekalvoreaktioita (intensiivistäkin kutinaa, silmäluomien turpoamista ja veden vuotamista) ja hengitystieoUrticaria de contacto intensa, con angioedema asociado, en la cara y el cuelloireita (yskää, liman-eritystä). Nämä oireet voivat kestää viikkojenkin ajan altistumisen jälkeen, erityisen tyypillistä on iho-oireiden pitkittyminen. Joskus harvemmin reaktio voi ilmetä vaarallisena vaikea-asteisenakin anafylaktisena allergisena reaktiona, jolloin edellä mainittujen oireiden lisäksi voi esiintyä mm. voimakasta verenpaineen laskua, turvotusta kehon eri osissa, hengitysteiden turpoamista ja siitä johtuvaa hengitysvaikeutta ja laaja-alaista ihoreaktiota. Jos toukkia joutuu suuhun tai ruuansulatuselimistöön kuten joskus esimerkiksi koirien kanssa voi käydä, seurauksena voi olla suun limakalvojen nekroosia eli kuoliota ja pahimmillaan mahalaukun ja suoliston alueella nekroosi voi johtaa kuolemaan.

Tärkein tapa välttää isokulkuekehrääjän toukan aiheuttamia oireita on luonnollisesti välttää kosketusta niihin ja toissijaisesti välttää oleskelua/ liikuskelua niiden suosimilla alueilla suurimman esiintyvyyden aikaan. Mutta mitä tehdä, jos kontaktia on päässyt tapahtumaan ja oireita alkaa ilmetä?

Polttiaiskarvat ovat hyvin pieniä ja niitä on lähes mahdotonta poistaa iholta saati hengitysteistä. Iho-oireiden osalta huuhtelu vedellä voi poistaa polttiaiskarvoja ja lievittää oireita. Iho-oireita ja lievempiä hengitystieoireita hoidetaan suun kautta otettavilla antihistamiineilla sekä paikallisesti annosteltavilla allergian hoitoon tarkoitetuilla valmisteilla (nenäsuihkeet, silmätipat). Iho-oireisiin voi saada helpotusta kortisonia sisältävistä voiteista tai esim. erilaisiin hyönteisenpistoreaktioihin tarkoitetusta Fenistil -voiteesta. Voimakkaammat reaktiot sekä iholla että hengitysteissä voivat vaatia tabletteina otettua kortisonihoitoa ja hoidon aloittamista lihakseen annettavalla kortisonilla. Mikäli reaktio laajenee rajuksi anafylaktiseksi oireiluksi, hengitys käy vaikeaksi, ilmenee ihon laaja-alaista turvotusta, oireisto vaikeutuu enenevästi tai kyseessä on pieni lapsi, on syytä hakeutua nopeasti sairaalan tai lääkärikeskuksen ensiapuun ja tarvittaessa sairaalahoitoon.

Share Button