Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2014

Miten määritellään kuka kukin on? Tommy Hellstenillä on asiaa, myös työelämästä.

”Uskalla olla ihminen”, ”Tärkeintä ei ole se, mitä ihminen tekee, vaan se, kuka hän on. On onnistuttu luomaan sellainen kuva, että ihmisen pitää lakata olemasta ihminen, kun hän on
hellstentöissä. Että tarvitaan keppi tai porkkana, jotta hänet saa tekemään jotakin.” ja ”On keskiaikaista tulkintaa, että raha on ihmisen ainoa motivaattori.” Näin kertoo työelämäguruksikin tituleerattu Tommy Hellsten. Lisää hänen ajatuksiaan työelämästä ja ihmisyydestä voit lukea tästä  Esimiehen Käsikirja -portaalin artikkelista. Tommy Hellstenin haastattelun pohjalta tehty kirjoitus julkaistiin jo kesäkuussa 2013, mutta se osui taas silmiini ystäväni fb-sivuilta ja nämä ajatukset tuntuvat edelleen hyviltä, joten haluan jakaa ne kanssasi.

”Tärkeintä ei ole se, mitä ihminen tekee, vaan se, kuka hän on.” Tommy Hellstenkään ei supista tämän ajatuksen voimassaoloa vain työelämään, vaan vaan jopa toisinpäin. Hän aloitti kirjoittamaan näistä aiheista ”Virtahepo olohuoneessa” -kirjassaan vajaa neljännesvuosisata sitten ja todellakin nykyisten kirjoitusten virtahepo löydetään olohuoneen ja kodin ulkopuolelta  työpaikoilta ja muualtakin yhteiskunnasta.

Tunnistan itsessäni hyvin helposti päivittäisissä tilanteissa tämän ikävän ennakkoasennoitumisen: huomaan edelleen yli nelikymppisenä joissakin tilanteissa määritteleväni ihmisiä tekemisten tai tekemättäjättämisten, ulkonäön, työn tai työttymyyden, sairauden tai vammaisuuden tai muun sellaisen perusteella. Ehkä hyvä merkki on se, että kerta toisensa jälkeen tämän oman väärän ennakkoasenteen huomaaminen hävettää enemmän ja enemmän. Toivon optimistisena, että päivä kerrallaan alan ajatella aiempaa enemmän, että ”tärkeintä ei ole, se mitä ihminen tekee, vaan se, kuka hän on” sekä työelämässä, kotona, kadulla, kaupan kassajonossa että fudiskentän laidalla.

Share Button

Alkoholi ja kun sitä kuluu aivan liikaa

”Myös läheiseni ovat joutuneet kokemaan paljon. Valitettavasti heidän apunsa ei auttanut silloin, kun en vielä itse halunnut raitistua. Kun tein oman päätökseni jättää alkoholi, tukijoista on ollut korvaamaton apu.” Näin kertoo Hannu Ylönen 6 vuotta viimeisen alkoholiannoksensa jälkeen. Hänen kohdallaan täysraittius osoittautui olemaan ainoa mahdollinen ulospääsy elämää hallinneesta runsaasta alkoholinkäytöstä. Voit lukea hänen tarinansa tästä linkistä löytyvästä potilaan Lääkärilehden artikkelista.

Oma päätös on se kaikkein tärkein onnistumisen edellytys, niin myös alkoholiongelmasta viinilasi kaatuuulospääsyssä. Harva kuitenkaan pääsee ulos kuilumaisesta tilanteestaan ilman lähellä olevien ihmisten apua, tai vähintään virkansa puolesta hoitolaitoksissa ja asemilla työskentelevien tukea. Monilla tilanteen ratkeamisen tärkeimpänä tekijänä on ollut yliluonnollinen, hengellinen apu. Tie on pitkä, ennen ulospääsyä takana voi olla lukuisia haluttuun lopputulokseen johtamattomia hapuiluja tai ponnekkaitakin pyrkimyksiä ja suunniteltuja yrityksiä. Toiset eivät pääse ylös, vaan menevät lopun elämäänsä alkoholin ehdoilla. Harva ulospäässeistä on harmissaan siitä, että alkoholi lopulta jäi. Monille ihmisille alkoholi kuuluu normaliin elämään eikä koskaan muodostu ongelmaksi, mutta toisille se on on-off -valinnan paikka: joko en käytä ollenkaan alkoholia tai jos käytän, niin käytän sitä aivan liikaa.

”Alkoholista pitää puhua terveystarkastuksissa nykyistä enemmän. Ymmärrän toki, että kaikkea ei lyhyessä ajassa ehdi. Toisaalta päihteiden puheeksi otto kestää vain hetken”, mietti Hannu Ylönen. Kyllä, myös terveystarkastuksissa asiasta on syytä puhua. Mutta miten ystävien kesken? Eikö me suomalaiset voitaisi puhua keskenämme enemmän, välittää oikeasti toisistamme eikä vältellä ottamasta puheeksi ns. yksityisasioiksi luokiteltuja puheenaiheita, joihon myös alkoholi Suomessa tuntuu kuuluvan? Ei siinä juttelija menetä kasvojaan, mutta toisen tie voi muuttua, ratkaisevastikin.

Share Button

Karppaus, kevyttuotteet, aito ruoka – missä on totuus?

”Jos jotain satunnaisesti käytettävää vaihtaa kevyempään, sillä ei ole merkitystä.” Muun muassa näin sanoo elintarviketieteiden tohtori, ravitsemustieteen dosentti Mikael Fogelholm Helsingin Sanomien artikkelissa, jonka voit lukea tästä linkistä.

ruokavalioNykyään ruokavaliosta(kin) puhutaan paljon, myös kiistellään ja totuudenjanoisina länsimaisina ihmisinä haluamme kiinnittää huomiota nauttimamme ruuan maun lisäksi muuhunkin sen ominaisuuksiin, myös siihen miten ravintona käyttämämme elintarvikkeet vaikuttavat terveellisyyteen ja ruumiinpainoon. Uskomme vahvasti tieteeseen, joten totuus myös ruuasta ja ruokavaliosta pyritään löytämään tieteellisen tutkimuksen tuottaman tiedon kautta. Ja monet meistä myös muuttavat ruokailutottumuksiaan uusimpien tutkimustulosten mukaisiksi. Tämä on usein terveyden kannalta hyvä asia, kunhan muutoksista ei tule liian orjuuttavia tai stressiä itselle (ja läheisille) tuottavia.

Vuosien aikana on julkaistu runsaasti hyvin tehtyjä tieteellisiä tutkimuksia ja niistä tehtyjä johtopäätöksiä ruokavalion vaikutuksista terveyteen ja ruumiinpainoon. Näissä on todettu mm. että rasvojen vähentäminen ruokavaliosta vaikuttaa myönteisesti terveyteen, karppaus (eli vähähiilihydraattinen ruokavalio, VHH) on turvallista, kemiallisesti prosessoidut marganiinit ovat haitallisia terveydelle. Samasta aiheesta saattaa löytyä myös päinvastainen tutkimustulos, joka näyttää olevan myös tulosta hyvin tehdystä tutkimuksesta. Missä mättää? Voidaan sanoa, että välttämättä ei mätä missään. Kyseessä on vain tieteeseen ja tieteelliseen tutkimukseen liittyvä perusasetelma: tieteellinen totuus on tämän hetkinen paras (tai parhaaksi sovittu) ymmärrys asioista ja tieteellinen totuus jonkin asian osalta voi muuttua (ja usein tosiasiallisestikin muuttuu) jopa lähes päinvastaiseksi, kun uutta tieteellistä (sillä hetkellä parasta) näyttöä syntyy. Ja toki tämä uusikin totuus voi taas muuttua ajan kuluessa.

Itse olen sitä mieltä, että tämänkin Hesarin artikkelin lukeminen on hyödyllistä, mutta tärkeintä on pitää maalaisjärki ja kohtuus mukana kaikessa, myös ruokavaliossa, ja välttää ylistressaantumista elintapatekijöiden ja oman tulevan elinikäennusteen miettimisessä. Pidän kaikkein tärkeimpänä keskittyä suuntaamaan paras tarmonsa oikeasti tärkeimpinä pitämiimme elämämme asioihin, joita ovat toivottavasti ympärillämme olevat toiset ihmiset, alkaen niistä kaikkein läheisimmistä ja jatkuen aina maailman ääriin asti.

Share Button